Psykoanalyyttisesta psykoterapiasta on todistettu olevan apua masennuspotilaille muiden hoitomuotoje
Lontoossa toimiva Tavistock and Portman NHS Foundation Trust julkaisi World Psychiatry lehden lokakuun 2015 numerossa mullistavia tutkimustuloksia 10 vuotta kestäneestä pitkittäistutkimuksesta kroonisesta masennuksesta kärsivien keskuudessa (The Tavistock Adult Depression Study TADS). Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään pystytäänkö pitkäkestoisella psykoanalyyttisella psykoterapialla helpottamaan sellaisten potilaiden oireita, joille masennuslääkkeet, lyhytkestoiset konsultaatiot tai kognitiiviset terapiamuodot eivät olleet tuoneet apua.
Tutkimus seurasi potilaita sekä hoidon aikana, että vielä kaksi vuotta hoidon päättymisen jälkeen todetakseen pitkäaikaiset terapeuttiset vaikutukset.Tutkimuksen tuloksissa todettiin, että kaksi vuotta terapian päättymisen jälkeen, lähes puolet potilaista kokivat edelleen elämässään merkittäviä parannuksia. Edelleen tuloksissa todettiin mm. seuraavaa:
44%:lla psykoanalyyttiseen psykoterapiaan osallistuneista ei enää todettu vakavaa masennusta 2 vuotta terapian päättymisen jälkeen. Verrokkiryhmässä, jolle tarjottiin Britannian terveydenhuollon mielenterveyspalveluja vastaava prosentti oli 10%.
14% psykoanalyyttista psykoterapiaa saaneista parantui täysin. Verrokkiryhmässä vastaava määrä oli 4%.
Psykoanalyyttiseen psykoterapiaan osallistuneet potilaat kertoivat myös muista merkittävistä parannuksista oman elämänsä laatuun, yleiseen hyvinvointiinsa sekä sosiaaliseen ja henkilökohtaiseen toimintakykyynsä.
Dr David Taylor, TADS tutkimuksen kliininen johtaja selitti, kuinka tutkimustulokset toivat esiin psykoanalyyttisen psykoterapian lähestymistavan arvon siinä, että ihmiseen suhtaudutaan kokonaispersoonana (whole person approach). Psykoanalyyttinen psykoterapia pitää sisällään potilaan ja terapeutin yhteisen sitoumuksen masentuneen henkilön elämän kipeiden asioiden ymmärtämiseen laajasti. Tämä voi aktivoida potilasta hyödyttävän psykologisen kasvun prosessin, jolla on pitkävaikutteisia hyötyjä potilaan elinvoimaisuuteen. Tämä kasvu voi tapahtua jopa niissä potilaissa, joilla on ollut masennusta vuosienkin ajan, ja jotka eivät ole hyötyneet aimmista hoidoista tai joiden ei kenties aiemmin ole ajateltu hyötyvän psykoanalyyttisesta psykoterapiasta.
